Kirjoittamiseni pohja on syntynyt lukemalla. Lapsena minulle luettiin iltasatuja laidasta laitaan. Erityisesti mieleen jäi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Suosikkihahmoni oli Aapo, veljessarjan tarinankertoja.
Koulussa minulla oli vaikeuksia oppia lukemaan. Opettelin nokkelana poikana tavulitanioita ulkoa ja ajattelin että näinhän tämä homma toimii. No ei toiminut. Kun aloin sitten erityisopettajan johdolla viimein hahmottaa mistä lukemisessa oikeasti on kyse, ketsuppipullo purskahti auki. Helsingin Etelä-Haagan ja myöhemmin Käpylän kirjaston hyllyt tuli koluttua tarkkaan läpi. Lukemisen rinnalla kulkivat yhtä lailla sarjakuvat, leffat ja televisio.
Näytteleminen alkoi osaltani yläasteella. Ujouden yli pääsemisessä auttoi osaltaan kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen. Nautin roolin rakentamisesta, siitä että saa leikkiä hetken olevansa joku muu. Tarinankerrontaa sekin.
Olen kirjoittanut aina ja kaikkea, kouluaineista rokkibändien laulujen sanoituksiin. Ammatillinen urani alkoi kun pari vuotta Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi valmistumisen jälkeen kalenteriin muodostui vähän pitempi aikainen ”töiden väli”. Ymmärsin että tässä on sauma, josta olin salaa haaveillut. Nyt tai ei koskaan. Istuin tietokoneen ääreen ja aloin kelata minkälaisen kirjan haluaisin itse juuri sillä hetkellä lukea. Syntyi käsikirjoitus esikoisdekkariini Pudotus, joka julkaistiin 2008 (Gummerus).
Nykyään kirjoitan kirjojen lisäksi käsikirjoituksia ja näytelmiä. Tilaisuuden tullen näyttelen myös. Monipuolisuus sopii minulle, sillä taidan olla luonteeltani jonkinlainen sosiaalinen erakko. Harrastan juoksemista ja rokki soi aina kun mahdollista Vaeltajat -yhtyeen riveissä. Viihdyn hyvin tien päällä, ulkomailla ja Lapissa, mutta kaikkein paras paikka on siellä missä perheeni on, Helsingin Käpylässä, omassa kotona.
ML.